Syysloma on jo melkein ohi. Reissu on tehty ja loppuloma ollaan ilman suunnitelmaa kuin tähänkin asti. Jotain on elämä jo opettanut, reitti oli etukäteen selvillä mutta matkapäivätkin vaihtuivat mennessä. Kiitos kaikille kestinneille ja majoittaneille ja kuskanneille ja muuten vain meitä sietäneille. Vaikka koti onkin ihana paikka, oli eilen hieman sekavat fiilarit.

Suunnilleen kaikki matkakamat purettuna autosta kodinhoitohuoneeseen odottamaan jatkokäsittelyä.

Suurin anti lepuuttelun ja suunnittelemattomuuden (ja Maija Vilkkumaan uuden levyn huudattamisen ajellessa) ohella oli kirppari- ja käsityötarvikeshoppailu. Kirppari löydöistä maininnan ansaitsevat Eccon mokkaiset kävelykengät, liki astumattomat 4€ ja seitsemät 122-130cm kokoiset sukkikset egellä. Paljon muutakin tarttui matkaan kirppareilta, mutta nämä on löydöt, jotka kihertelyttää vielä ensi keväänäkin. Muutenkin täydensin isojen tyttöjen sukkisvarastoja kiitettävästi, etenkin Reballa oli puutetta. Liekö syynä käytetyt sukkikset vai tekeekö Reba sen ihan itse, mutta varmaan joka toiset sukkikset on päätynyt neidin laatikoista roskiin aivan reikäisten kärkien ja kantapäiden vuoksi.

Mutta jos mentäisiin tähän käsityöteemaan, johon tämän postauksen luokittelin:

Tässä ne isommat ostokseni. Ylärivin kankaat Mikkelin Eurokankaasta, tähtiflanellia uusien pikkuisten vaippojen imuihin, kukkakangasta ehkä omaan ehkä paitaan ja punaista housukangasta ehkä itselle sekin. Alarivissä Napista ja nauhasta ostettuja Hilcon kankaita lapsille, raita- ja yksivärinen velour ainakin Venkulle. Nappi ja nauha oli uusi tuttavuus, vaikka monesti olenkin ohi kävellyt, onneksi. Mahtava palvelu ja niin valtavasti kaikkia ihania nauhoja ja nappeja ja lankoja ja kaikkea mahdollista, etten iki päivänä tunnusta miehelleni, paljonko sen kaupan kone veloitti korttiani. Pirtin kehräämölläkin oli pakko vierailla, hahtuvat kaikki sieltä alehyllystä paitsi lime-oranssi. Vyyhdillä olevat hahtuvalangat on Eken ja Reban kudontarenkaisiin.

Vaippakankaita voin taas ryhtyä hamstraamaan, yhtäkkiä pulpahtelee meille tulee vauva -ilmoituksia joka tuutista. Eipä haittaa, etenkin villapöksyjä on ihana neuloa ja sisävaippoja ommella. Viimeisten Venkun vaippojen jälkeen oli jonkun asteinen yliannostus jo aiheesta, joka nyt tuntuisi sivuutetun. Ei siis tarvitse kysellä, koska meidän vauva syntyy, jatkossa on vakaa aikeeni ommella vaippoja vain muiden käyttöön.

Pitkiä ajeluita meillä siivitti siis Maijan Superpallo, ainakin kolme isointa naiseläjää tässä talossa on hyvin vaikuttuneita. Melkein kuin vahingossa siinä sivussa autossa istuessa ja jammatessa tuli neulottua kotiäidin (ja varmasti monen muunkin ihmisen) päivien pelastaja, Hui-Säi-Säi-lapaset kokoa oma kourani.


Lankana koolattu seiskaveikka, jota kului 81g puikkoja 3½ heilutellen ja silmukoita kierroksellaan 36. Sormien päälle on siis avattava huppu, joka menee sormien aukon neuleen päälle muutaman sentin suljettuna. Joskus penskana jollain luokkakaverilla muistaakseni oli tällaiset mummonsa neulomat tumput, mutta sen parempaa mallia tai ohjetta en näihin omannut. Ajatus siis lähti siitä, että taas tulee talvi ja vähän väliä on haalarin lahkeet nousseet kengän varren yli, hatun nauhat auenneet tai lapaset vinksallaan lapsilla ja äidin sormet jäässä jatkuvasta omien lapasten riisumisesta tai vähintään ranteet, kun eihän niitä lapasia jaksa laittaa kunnolla, kun ne on hetken päästä taas riisuttava kuitenkin. Ainoa parantamisehdotukseni voisi olla myös peukalon huputtaminen, tai ehkä vähän kömpelömpään peukkuunkin tottuu ajan kanssa.