1469775.jpg
Tästä kyllä meinasin isompaa, ehkä Eken päähän sopivaa, mutta passasikin lopulta Venkulle. Ajatus lähti Eken rallattamasta, koulussa opitusta laulusta "kolme kulmaa, kolme kulmaa hatussani on..." Kaikissa kolmessa kulmassa on pätkät i-cordia, joka on päästä vetäisty solmuun, niissä puikkoina 3½, muuten neloset. Lankana taas kerran 7 vellosta itse koolattuna, sitä kului 58g, ohjeen aion vielä joskus tähän kirjoittaa muistiin. Ja toisin kuin kuvasta voisi kuvitella, Venkku ei tykkää yhtään hatuista tällä hetkellä, eikä käsineistä. Odotamme siis innolla sekä pukija että puettava lämpimämpiä kelejä, ettei tarvitsisi aina kinata aiheesta.

1469778.jpg
Minulta tilattiin (kun pakotin tilaamaan, että saan johonkin kaikki jo värjätyt langat kulutettua, että saisin värjätä uusia) sormikkaat. Ikänäni en ole sormikkaita neulonut. Ensimmäinen harjoitus onnistui jo ihan hyvin, kun jostain parin vuoden takaisesta Novita-lehdestä lunttasin mallia, mutta lankapa ei riittänyt kuin yhteen käsineeseen, kokona siinä oli Eke. Nämä oranssit ovat sitten käyttökelpoisempi harjoitustyö, omaan käyttööni. 3½ puikot ja yhteensä lankaa meni 77g. Näihin jo yritin soveltaa lehden ohjetta, kun sen naisen koon ohje vaikutti liian pienelle minun kourilleni. Tuskin olisi ollut oikeasti. Onneksi näitä kehtaa käyttää ja seuraavaan pariin jo tiedän muutaman jutun, missä kannattaa ohjetta oikeasti rukkailla omemmaksi.

Sormikkaita neuloessa syntyi idea tästä hyödyllisestä apuvälineestä:
1469776.jpg
Ongelmahan siis on, kuinka pitää lankakerä poissa sohvan alla majailevista villakoirista ja irtohiuksista sekä innokkaista pikku tahmanäpeistä. Ota tyhjä hillopurkki, anna se miehelle ja käske porata kanteen reikä (mieluummin reunempaan kuin kuvassa). Pujota langanpää reiästä, laita kerä purkkiin ja kansi kiinni, ala neuloa. Haittana tässä on se, että tavis kilon hillopurkkiin ei mahdu täysi 150g seiskaveikkakerä.

Toinenkin halpa mutta huomattavasti lankapurkkia näyttävämpi viritys on ilmaantunut Eken huoneeseen. Liki viime vapun muutosta asti on ollut enemmän tai vähemmän hakusessa verhot Eken huoneeseen. Onhan siellä toki verhot olleet, mutta kun ne ei riittäneet peittämään koko ikkunaa. Talvella se ei niin haitannut, mutta valo on tehnyt tehtävänsä. Oulun Kodin ykkösestä jo luulin verhot löytäneeni, mutta olipa sen verran tympeää asiakaspalvelua, että jätin ostamatta. Kun kotikylän kangaskauppaankaan ei koko talvena ilmaantunut The Eken Verhokangasta, suivaannuin viimein ja tein taas kaiken alusta alkaen itse. Ehkä kerron kuvan  kera joskus, mitä kehittelin, ehkä en. Ainakin itse olemme hyvin tyytyväisiä lopputulokseen, sekä äiti että tytär.