Olipa taas jotenkin niin minulle ominaista toimintaa tänä viikonloppuna, ettei uskoisikaan.

Aamulla varhain hyökkäsin koneen ääreen ompelemaan yhteen jo pari viikkoa sitten leikellyt kankaanpalat:

Todella yllättäen, ohje on Ottobre-lehdestä, nrosta 1/05, kokoa 86cm, eli vielä pitää jonkun aikaa odotella, ennen kuin tämä on Venkku-kenkulle sopiva.

Viime viikonloppuna kotiutettiin Eken kummien pojalla lainassa olleet rattaat. Matkan varrelle oli jäänyt toinen olkainpehmuste, rattaathan ovat siis liki käyttökelvottomat. (Onneksi en hukannut pehmustetta itse, muutoin tämä olisi oikeasti ylitsepääsemätön ongelma.) Soittelin lastentarvikkeelle Tampereelle, voiko olkainpehmusteita ostaa irtokamana, vastaus saadaan maahantuojalta sitten joskus ja koska kyseessä on jo 3 vuotta vanhat rattaat, ei pehmusteita ainakaan oikealla kuosilla saa. Onneksi hätä ei ole tämän näköinen, mieleeni muistui lasten ulkohaalareiden jämäkankaat, niissä saattaisi olla melkein oikeita sävyjä. Huolellisen suunnittelun ja mallailun jälkeen totesin, ettei minulla ole vanutäytettä, jota ilman pehmusteet eivät kovin merkittävästi pehmusta. Vaunulenkki paikalliseen kangaskauppaan ja sitten taas koneet laulamaan:

Kaupasta löytyi kangas, joka ilmiselvästi ja kaikille tuo mieleen kesän -85, eikö? Pakkohan sitä oli ottaa isojen tyttöjen mekkokankaiksi, kun vielä oli niin loistavasti kahta tyystin eriväristä versiota kankaasta tarjolla. Jämistä saattaisin saada vielä Venkullekin sarjaan sopivan koltun. Malli on ihan omasta päästä, selkäpuolella on vetskarit ja helmassa rimpsu.

Niin ja ne pehmusteet... Huomenna mentäisiin taas päiväkodille ees taas kangaskaupan ohi, eli toivo elää. Ja Tartsi lopettaa stressaamasta, oikeesti, ne on vain pehmusteet.