Torstaina oli se mainitsemani puuhailta lasten koululla, löysin sieltä kirpparilta retroilevan pöytäliinan eurolla. Pakkohan se oli ottaa mukaan, siitä selvästi tulisi joku ihana vaate vaikka kuopukselle. Kotona sitten äkkäsin, että sehän kuuluu ihan selvästi kimppaan näiden kanssa. Sitähän tässä on kaivattukin, jotain kangasta sohvan taakse olkkarin seinään, en vaan heti älynnyt!

Liinaa oli kuitenkin sen verran kapoisasti, tai kuviota niin reunalle, ettei siihen saanut suoraan taitetta verhotankoa varten ja ääntäkin se imee paremmin taustakankaan ja toppauksen kera, joten perjantaina kävin kangaskaupasta ostamassa vanua projektiin. Kangaskaupassa huomasin tarvitsevani aivan ehdottomasti uudet verhot olkkariin, mutta kun se verhokangas, joka oli tyrkyllä ja herätti tämän tarpeen oli parikymppiä metrihinnaltaan, piti tyytyä kaivamaan varastojaan.

Varastosta löytyi 6m pystyraitaista kappaa, vihreän raidan leveys on suunnilleen 10cm ja kolme kolmioista kukkaverhoa, yhden kukan halkaisija vajaa 15cm. Koska tämä setti oli ommeltu aikoinaan eräänseen vuokrakodeistamme enkä usko ihan äkkiä kaipaavani kappoja, ainakaan yhtenäistä kuutta metriä, pistin kankaat lihoiksi.

Kappa oli kasattu neljästä kankaan leveydestä, joten ratkoin vain pystysaumat auki ja kukkakankaasta tein verhotankoa varten lenkit, joita koristamaan kasasin topattuja kukkia. Kukkien keskustoihin vielä nappeja, jotka kiinnittävät kukat tamppeihin ja vot. Hintaa uusilla olkkarin verhoilla, kahdessa ikkunassa, on reilu viisi euroa, sorruin taas kerran ostamaan tätä varten erikseen nappeja. Niitä kun ei muka ole yhtään kotona.

Se mua tässä ny vähän harmittas, että tuli toi seinäliinan verhotanko tuupattua sittenkin vähän liian liki kattoa. Pahus.

Kiitos kaikille viikonlopun talkoisiin osallistuneille!