1255319964_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

Anne lahjoi tällaisella.

TUNNUSTUKSEEN KUULUVA HAASTE KUULUU NÄIN:

1. Laita tunnustus blogiisi.
2. Kirjaa sinne myös nämä säännöt.
3. Linkitä blogiin, josta sait tunnustuksen.
4. Listaa viisi aistia ja kerro mitä ne merkitsevät sinulle.
5. Haasta viisi muuta blogia jättämällä niihin kommentti.

Ensinnäkin suunnilleen kaikki blogit, joissa vierailen, on jo haastettu, joten ottakoon mukaansa, kenellä ei vielä tätä ole.

Otetaanpa tämä nyt ihan puhtaasti siltä kantilta, mitä aistit meinaavat käsitöiden suhteen elämässäni.

TUNTO - uutta iskemätöntä babycordia sormenpäissä, ei tule ihan helposti mieleen kutkuttavampaa tuntoaistimusta.

MAKU - useammin kuin kerran olen havahtunut reilusti iltapäivän puolella ompelukoneen äärestä, että jotain pitäisi maistaakin päivän mittaan, ettei taju lähtisi.

HAJU - koolattu villalanka, tekisi mieli maistaa, hahtuvasta henkivä lampaan lämpö...

KUULO - sitä on yllättävän hyvin herkistynyt kuulemaan, milloin joku kilistelee luvattomasti puikkopusseillani.

NÄKÖ - nöyrryin eilen, kun en enää ilman yli-inhimillisiä ponnisteluja nähnyt lukea telkkarin tekstityksiä neuloessa enkä - mikä vielä pahempaa - laskea, montako kerrosta olen jo neulonut ja varasin itselleni ajan optikolle.

Tästä muuten muodostui tällainen lose-lose-situation. Olen kuolannut en muista edes kuinka kauan tätä ihanuutta värin ruby red, mutta kun se on tyyris. Tai no. Onhan noita tyyriimpiäkin lankoja maailmassa. Silti. Ilman laseja en näe neuloa enkä ommella. Laseihin hupenee taas syyslomareissulle varattu käsityötarvikehankintarahasto. Voin siis valita, näenkö tehdä käsitöitä, joihin ei ole tarvikkeita vai omistanko tarvikkeita, joista en näe valmistaa mitään.

Tässä kohti ollaan ihan hys-hys noista kahdesta kaapista, toinen täynnä lankoja ja toinen kankaita...

Mutta kun sieltä on jo kaikki kivat käytetty!