Niin, minulla ei sinänsä ole mitään Marimekon Unikkoa vastaan, se on itsessään kaunis kuosi. En vain ymmärrä, eikö kukaan ole huomannut, että ko. firmalta löytyy muutama muukin kiva kuosi. Unikko-verhot edustavat minulle lähinnä mielikuvituksettomuutta. Ei millään pahalla unikkoverhojen omistajia kohtaan. Pelottavaa on se, että mielessä olen pyöritellyt joulun jäljestä, josko väkertäisin itselleni olkkariin unikkoverhot! Anoppihan lahjoitti minulle joku aika sitten 12m miedolla värivirheellä varustettua viheriää unikkoa, siitä saisi aikaan vaikka mitä, kuten tämän:

1266344451_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ostin isoille akoille uudet kokonaiset patjat jatkettavaan kerrossänkyyn ja jatkopalapatjat saavat jatkossa palvella vierasvuoteina. Näppärä säilytys löytyy olkkarista, ompelin irralliset patjanpalat päällisistään kiinni toisiinsa, jotteivät lähde unien aikana erilleen ja pysyvät myös säilytyksessä kohdillaan, päädyt taittuvat nätisti kasaan. Patjojen väliin jäi kolo, jonka täytteeksi sopii täydellisesti kaksi täkkiä ja kaksi tyynyä, joten tässä on kaikki tarvittava kahden aikuisenkin vierasvuoteisiin. Unikkopäällisen saa toiselta pitkältä sivulta napitettua auki ja kiinni, nyt enää odottelen, miten kauan kestää lasten pomppulinnana, ennen kuin ratkeaa saumat tai napit irtoilevat. Toisaalta hyvin kesti kahden aikuisen istua päällä, joten ehkä tämä ei ole aivan tuhoon tuomittu. 

1266344461_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Jos joskus muistan etsiä oikeamman vihreät napit, ne saattavat tähän joskus vaihtua.

EDIT 18.2.: Tää on siis aivan mieletön hitti! Toimii lasten majaleikissä, neljä mukulaa istuu tai makaa vierekkäin katsomassa lastenohjelmia, mies istuu mieluummin tällä kuin sohvalla töllöä katsoessa ja itsellä ei puudu jalat neuloessa töllön ääressä, kun nostaa tälle jalat, siihen miehen viereen. Suoranaista riitaa kyllä kehittävät lapset, kuka vie eniten tilaa tällä löhötessään niin etteivät muut mahdu.

Kakkonen kysyi värivirheestä, miksi sellaiset vaaleammat kohdat kankaassa on, esikoinen vastasi, koska se on meidän ja erilainen kuin kellään muulla. Juuri niin rakkaani, juuri niin. Hetken jo meinasin tästä johtuen ottaa haasteena saada aikaan erilaiset unikko-verhot, mutta onneksi tuli mutka. Anoppi on kaivellut yli 30v vanhat vihreät Ananas-verhot kaapeistaan ja saan ne kuulemma käyttööni. (Linkin värit eivät taida olla ne oikeat.) Tällä hetkellä suunnitelmana on siis käyttää anopin verhoja ja ostaa niiden kaveriksi joko yhtä tai kahta muun väristä Ananasta olkkarin verhoiksi. Saa nähdä, miten tässä vielä käy, mutta hirmuinen hinku olisi olkkaria taas kerran uusiksi sisustaa.