...on viime aikoina ollut vilskettä.

877532.jpg
Näitä itkin ja kirosin neuloessa, päätin nimittäin, etten koske hahtuviini ennen kuin nämä on tehty. Suorana sukissa riittää vartta polveen saakka, ja varressa on 80 silmukkaa sadan kerroksen verran, minkä jälkeen kavensin kahdella kerroksella 48 silmukkaan ja neuloin sillä vielä parikymmentä kerrosta jämptiksi nilkankohdaksi ja sen jälkeen olikin herkkua taiteilla kantapäätä. Lankaa meni melkein yksi seiska veikka kerällinen yhteen sukkaan. Mutta nyt on lämpöiset varpaiset Velmun villapöksyjä neuloessa, tällaiset on jo puikoilta päässeet:
877533.jpg
Fern&Fairien ohjeella neulotut, s-kokoiset, mutta Velmulle vielä aika tuhdit pöksyt. Raitapöksyjen etusauma meni ihan äitiinsä, mutta vahingossa viisastuu. Hahtuvaa on melko hankala ommella, ainakin tälläisen kärsimättömän luonteen kuin minun, sain useampaan otteeseen nimittäin ommellessa jo neulotut silmukat vedettyä katki, ei hyvä. Vaaleanpunaisiin pökiin kehitin ihan oman systeemini ja vot, kun toimii. Ompelun sijaan jätän etukappaleen silmukat puikolle odottamaan, samoin kun jätän takakappaleen puolelta tulevat silmukat päättelemättä. Siitäkinhän silmukat voisi silmukoimalla ommella todella huomaamattomaksi saumaksi, jos viitsisi nähdä vähän enemmän vaivaa, toisin kuin minä. Sen sijaan siirrän silmukat samalle puikolle, vuoronperään yksi etu- ja yksi takakappaleelta, neulon uudelta puikolta sitten aina kaksi silmukkaa yhteen ja päättelen saman tien. Viimeiseksi jäävän silmukan saan vielä nätisti hyödynnettyä yhdeksi lahkeen silmukoista. Tajusiko joku, mitä tarkoitan? ei.
Seuraavaksi ajattelin testata vaaleansinistä hahtuvaa ja ruskovillan kolmosohjetta katselin sillä silmällä, että sillä mennään. Fern&Fairiessa jää mun makuun jotenkin töröiksi eteenpäin nuo lahkeet. En tosin vielä käytännössä tiedä, kun en ole pessyt ja lanoliinittanut noita uusimpia byysia.