On olemassa lankoja, paljonkin, ettei tarvitse kuin langan ja puikot ja vähän heiluttelua, valmista tulee suunnittelematta ja kuin itsestään. Sitten on niitä lankoja, jotka eivät toimi näin. Yksi kerä lankaa on jo yrittänyt appiukon sukiksi, omiksi sukikseni, kuopuksen villamekoksi, kuopuksen slipoveriksi. Tällä hetkellä se yrittää kuopukselle villatakiksi, saattaa jopa onnistuakin vihdoin. Minun sisullani kun ei puikoille päässyt lanka enää takaisin kaappiin mene kuin valmiina tekeleenä.

Mutta inspiksen neulonnasta se kyllä vie. Mikä näkyy ompeluiden lisääntymisenä.

Tämän aamun hommana oli tehdä töitä esikoisen kanssa. Tyttö rehvakkaana lupasi tehdä mumman sohvalle koristetyyny, ja tekihän se. Itse valitsi Mikkelin Kangastalosta kankaat, suunnitteli ja piirsi sydänten kaavat, leikkasi kankaat, harsi puolet sydämistä kiinni ja aplikoi ne myös. Eli minulle jäi vetoketjut ja sivusaumat. 

1246786408_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Esikoinen ja tekeleensä.