Jossain vaiheessa on muistaakseni mummolareissulla kirpparilta mukaan tarttunut ruskea kukallinen pussilakana. Kun lakana kohtasi kiireellisen tarpeen saada lahja lapsen synttäreille, syntyi ensin yksi kisu:

1278256020_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Silmät ja suu puuvillalangoilla, täytteenä kauraa. Sen verran oli tuskainen ero tästä kisusta, että heti kohta syntyi pikkusisaruksia. Tämä esikoinen on kuulemma tyttökissa.

1278256025_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Näistä kaksi on poikia ja kaksi tyttöjä (siis kissoista, ei lapsista) En osaa nyt sanoa, mikä näistä on meidän Alfons. Näille ompelin silmät ja suut jo ompelukoneella. Alfons on luonnollisesti poika ja Alfons asuu meillä. Alfonsin pikkuveli muutti Laukaaseen ja toinen pikkusisko, Fridaksi nimetty, Tampereelle. Toinen pikkusisko kohtasi tapaturmaisen kuoleman (kissoja ei ihan oikeasti saa vetää hännästä!) ja sisarussarjan kuopus, tyttö hänkin, matkasi Jyväskylään. Kaikki kisut ovat siis sijoitetut helliin koteihin.

Muutama viikko sitten ostin itselleni täydellisesti istuvan hameen, jolle menetin sen osan sydämestäni, jota Alfons ei ole vienyt. Koska tällaista ihmettä (siis istuvaa hametta) ei satu montaa kertaa elämässä kohdalle, päätin ottaa siitä mallia ja ommella muutaman hameen lisää. Etenkin kun kirpparilta löytyi keltaista vakosamettia vaikka ja kuinka, kahdella egellä! Ensin tein kisukankaasta harjoituskappaleen, jotta tiedän, toimiiko kaava ihan oikeasti. Toimii se:

1278256198_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Eihän se lattialla maaten juuri mille näytä, mutta kun se on ihana päällä. Hieman polven alle, ei mummomainen eikä teinikäs. Perfect.