Joskus aikana ennen Sepua olen todennut vierailulla käyneelle, keittiön verhojani ihastelleelle kummitädilleni, että köyhän on pakko olla kekseliäs. Kun kulkee vuokra-asunnosta toiseen ja jokaisen huonekorkeus ja ikkunoiden leveys ja korkeus ja sijoittelu on aina eri kuin edellisessä asunnossa, on hyvä osata pari niksiä. Anoppini on ostanut syksyllä 2000 olkkarin verhot, jotka ovat aina jokaisessa asunnossa olleet jossain ikkunassa. Tähän olkkariin ne viimein raaskin lyhentää ihan oikean mittaisiksi, kun on odotettavissa aika monta vuotta ennen uusia ikkunoita. Aiemmin niihin on tehty erinäisiä taittelu- ja rypytysvirityksiä liiallisen pituuden kätkemiseksi.

Tästä johdannosta päästään sitten niihin toisiin olkkarin verhoihin. Pitkällisen etsinnän ja pohdinnan jälkeen ei mitään. Yhdessäkään nettikaupassa ei ole sinnepäinkään yhtä ainoaa mahdollista värivaihtoehtoa. Kodin ykkösestä saisi tarvikepaketin ilman kangasta hintaan 54,90€. Huoh. Käväisin perjantaiaamuna paikallisessa monitoimihalpahallissa ja silmiin sattui juuri se uusiin laskoskaihtimiin haettu väri, lakanahyllyssä. Siitä se ajatus sitten taas lähti, onhan meillä lattia- ja kattolistaa vaikka kuinka autotallissa ja vanhoista laskoskaihtimistahan voi purkaa laskostusnauhat. Kaksi 180cm leveää lakanaa kärryyn ja matkaan. Ratkoja taas viuhumaan ja ompelukoneella muutama sauma ja vot:
2012998.jpg
Joskus viitisen vuotta sitten on muuten ollut Suuressa Käsityölehdessä laskoskaihtimen ohje ja muistan kun lehti postilaatikkoon kolahti ja ekan kerran sitä selaillessa ihmettelin, kuka iki maailmassa jaksaa ryhtyä noin monimutkaiseen hommaan. Ainakin sille se ohje näytti. Tosiasiassa tämä kävi todella nopeasti ja helposti, kunhan Venkku pysyi poissa lattialle levitetyn lakanan päältä. Laskostusnauhojen kohdilleen nuppineulaaminen oli se hankalin homma minusta. Hintaa kahdelle tällaiselle 180cm leveälle laskoskaihtimelle tuli yhteensä 17,80€, vähän toista kuin se Kodin Ykkösen tarvikepaketti, puhumattakaan, jos olisi löytynyt oikea väri valmiina jostain.

Kiitoksena tästä suuresta säästöstä ajelin eilen Eken kanssa Ouluun Ottobre shoppiin. Hieman epäilin Eken viihtymistä kaupassa ja autossa, matkat meni kuitenkin hyvin rupatellessa kerrankin ihan rauhassa kahdestaan ja kaupoissa jaksamista taisi melko hyvin auttaa ostospaikkojen vähäisyys. Anttilassa sovitettiin Ekelle yksiä kenkiä, mutta jätettiin ostamatta, Ottobrelta ostin toki kohtuullisen runsaasti kankaita, mutta siellähän hyllyt pursusivat järjestelyä kaipaavia leluja ja sen jälkeen ei enää käytykään keskustassa kuin Mäkkärillä syömässä. Itse olisin jo voinut ajaa suoraan kotiin, mutta Eke oli halukas vielä vierailemaan kodin ykkösessä. Tosi hyvä, että halusi, olen nimittäin ollut aivan varma, ettei enää ole saatavilla samanlaisia kehyksiä, missä kolmen isoimman lapsen kuvat ovat seinällä, mutta Ykkösestäpä löytyikin niitä vielä.

Tänä aamuna sitten päästin saumurin ja ompelukoneen syömään ensimmäistä Oulun tuliaista, Sepulle ompelin uudet ulkoilupöksyt farkkukankaasta.
2013011.jpg
Ohje keskiviikkona postin tuomasta Ottobre-lehdestä 6/08, kokoa 110cm. Kangas siis Ottobrelta ja taskunkansia koristava autonauha Kuopion napista ja nauhasta. Olipa ihana ommella pitkästä aikaa jotakin todella haluttua, tytöt on tainneet jo tottua liiaksi aina uusiin vaatteisiin. Sepun kanssa postituoretta lehteä selailtiin, näytin housuja lehdestä ja kysyin, olisiko tuollaiset hyvät. Sen jälkeen Jeppe itse useamman kerran päivässä pyysi taas näyttämään "niitä mun housuja lehdessä". Autonauhasomisteilla viimeistään sain pojastani uskollisen orjan ainakin puoleksi tunniksi. Eli lyhyesti, käyttäjä itse on erittäin tyytyväinen housuihinsa, kuin myös äiti. Malli on sen verran väljä, ettei collegehousut alla aiheuta Mr. Michelin -efektiä, lahkeissa on pituutta vielä ensi kevääksi ja toivottavasti syksyksikin asti, mutta lahkeet silti pysyy ylhäällä kiitos napakoiden kuminauhojen lahkeensuissa.