Meillä on pitkän aikaa jemmattu maitopurkkeja, tyhjiä. Ideana oli rakentaa niistä pysyvä maja kuopuksen huoneeseen, ajatus virisi Fiilispohjan jäälyhdystä ja jossain leikkimistä käsittelevässä opetusohjelmassa näkemäni "muumitalo", joka oli kasattu maitopurkeista. (Itse asiassa sain sen käsityksen, että ohjelmassa näytetyssä päiväkodissa ei ollut "normaaleja" leluja lainkaan vaan kaikenlaista kierrätyshommaa, käpylehmiä, itse askarreltuja puuautoja maitopurkeista kasattua majaa...)
Ongelma tuli vastaan, kun maitopurkkeja oli liikaa säilytystiloihin nähden ja kuopus keksi, että niiden ruttaaminen tallomalla on hupia. Kymmenisen purkkia kerkesi talloutua pilalle, mutta sainpahan itsestäni irti alkaa rakentamaan. Ajatus oli rakentaa ja teipata kasaan aina samassa muodossa pysyvä mökki, mutta teipin kanssa pelaamisen totesin turhan hankalaksi ja onhan paloista kasatessa enemmän valinnan varaa.
Ensin teippasin kaikkien purkkien yläpäät tasaisiksi, sitten laitoin kolme purkkia vierekkäin, keskimmäinen pystypurkin verran "ylemmäs" laitoja, maalarin teippiä kierros setin ympäri ja palikkayksikkö on valmis. Matkan varrella huomasin senkin, että purkkien pohjat kannattaa jättää "ulkopäiksi", lasten on helpompi saada palikat toisiinsa liitettyä näin.
Isointakin on tämä jaksanut innostaa sadekuurojen aikana tänä viikonloppuna!
Itse puuhasin eilen valmiiksi taas muutaman vaipan.
Mitään tietoa ei ole, onko näiden tuleva käyttäjä tyttö vai poika, henk. koht. veikkaisin poikaa ihan mutulla, mutta en silti voinut vastustaa vaaleanpunaista nalleflanellia enää. Flanellit ovat kirpparilta molemmat, raitainen oli pyjamapaita, nalleisa taas vauvan pussilakana. Ystävykset-velour on ihan uutena ostettua Hilcoa, kaikissa sisäpintana coolmax ja välissä pari kerrosta bambu-froteeta kuopuksen käytöstä jääneistä imuista. Ihan perussisävaippoja siis ilman täyttöä, kokoa pieni.
Kommentit