Tämä pääsi puikoilta jo ennen vappua, mutta vetoketju antoi odottaa itseään. Tänään viimein löytyi oikean värinen, ja mun ihanani on valmis. Netistä surffailin ideoita, en muista enää mistä, mutta useampaa mallia yhdistelin. Palmikko on Eugenian lapasista hitusen hiottu. Seiskaveikan opi villasukka! -lankaa 905g, joustimissa 3½mm paksut puikot ja muutoin 4mm paksut.

Kuvassa vatsamakkara ja taskut, en muista aiemmin ainakaan tällä tyylillä taskuja tehneeni.

Hihan palmikosta lähiotos.

Tää onnistui täydellisesti, just sitä, mitä halusinkin.

Ompeluskoneitakin ehdin kiusata hieman. Isolle pojalle pari kypärämyssyä, päänympäryksellä 46cm ja 48cm, sekä unihaalari. Kypärämyssyn kaava ottobren sivuilta netistä ja haalarin kaava saman firman lehdestä nro 3/2006, kokoa 86cm.

Ja yö tekee minusta varkaan, kun harjoittelulta ei tahdo jäädä aikaa neulomiselle niin paljon kuin haluaisin, joten varastan aikaa öistäni. Valitettavasti taitaa näkyä oppimistuloksissa, välillä oon pihalla kuin pingviini. Sen voin luvata, että tänä vuonna ei valmistu villapaitaa kisaneuleena. Mutta on sen verran magee tekele puikoilla, että ihan sama milloin valmistuu, se on silti ihana.

Naapurin mies kävi opettamassa käyttämään iPadia. Samalla taisi tehdä jotain meidän netillekin. Palkkaa ei kuulemma tarvii, mutta super mario -sukat vois olla kivat. Harmaata seiskaveikkaa ja tatteihin vähän muitakin värejä 116g yhteensä, puikon paksuus 3½mm ja parisen päivää. Hyvin perussukat, varret 2o2n, ainoastaan kuviolle tein sopivan alustan sileänä. Toivottavasti eivät ole liian pienet.

Kävinpä vapaapäivänäni Jyväskylässä shoppailemassa (kiitos hyvälle seuralle!) Etukäteen varmistin sähköpostilla, että Titityy on auki, sillä reissun tärkein tehtävä oli hankkia langat edellisen postauksen vihreään neuleeseen. Matkaa kuitenkin on yli 200km per suunta. Eipä olisi paljon kannattanut ko. kaupan takia matkaan lähteä. Jokaiseen ääneen (shoppailuseuralleni) esittämääni pohdintaan tuli tympääntyneen oloiselta myyjältä vastaanväittävä vastaus. (Sinänsä ymmärrettävää, häiritsimmehän hänen neulontarauhaansa.) Esim. yhtä lankaa oli oikean värisenä, mutta epäilin sen riittävyyttä kaverilleni, myyjä sanoi tehdä hihat toisella värillä. Kun tähän totesin, että minulla on hyvin selkeä visio, millaisen neuleen haluan, myyjä tuumasi, että voinhan tilata haluamani langan muutaman viikon kuluttua nettikaupasta.

Ai nettikaupasta? Kas kun en tuota tajunnut ennen kuin lähdin ajamaan 450km päivässä lankaostoksille. Totaalisen väärä vastaus. Olimme vieläpä kilttejä asiakkaita emmekä kommentoineet kuin jaloillamme. Vaikken aina ihan parhaassa terässäni olekaan, niin en silti edes minä ole niin tyhmä, että ajaisin moisen matkan ostaakseni nettikaupasta.

Onneksi olin bongannut toisenkin Jyväskyläläisen nettilankakaupan, Poppelin, joka on parin sadan metrin päässä ensimmäisestä kohteestani. Suuntasimme, saimme todella ystävällistä ja palvelevaa huomiota osaksemme ja liikkeestä poistuimme visakortti hieman keveämpänä paperikassin kera.

Tällaisia ostoksia reissulta mukaan tarttui. Safrania miehen neuleeseen, Muskatia omaani, puikon pidikkeitä ja ihanat käsin tehdyt sammakkonapit, kaikki nämä siis Poppelista. Eurokankaasta ostin kankaat omaan takkiini.

Ottobre 5/11 -lehden kaavalla inana kevättakki.

Kuvat eivät kyllä kerro likikään totuutta. Hällä väliä, me liké.

Oma villatakki on melko hyvällä mallilla, valmistunee vielä tässä kuussa, mutta pistin sen hetkeksi tauolle näiden lapasten ajaksi. Ensinnäkin villatakki oli jo liian iso otettavaksi mukaan luennolle ja yövuoroon ja toiseksi nämä piti saada valmiiksi ennen harjoittelun loppumista, koskapa nämä menevät ohjaajalleni kiitokseksi. Sydänpalmikon malli on peräisin Ravelrysta, mallista nimeltä Hearts On Her Sleeve. Lankana seiskaveikkaa 69g, puikon paksuus 3½mm.

Hassua kyllä kevättä kohti on iskenyt iso villapaita/-takkikuume itselle. Tällä hetkellä näyttää melko hyvälle lasten villavaaterintamalla ja itsellenihän olen neulonut tähän mennessä villapaidan kymmenen vuoden välein. Aion korjata tilanteen tämän suunnitelman mukaisesti. Alhaalla vasemmalla olevan vaaleanpunaisen palmikkosomisteisen villatakin otin eilen puikoille. Kokis-paitaan on langat ostettuna, molemmat tulevat seiskaveikasta.

Kokispaidassa on sellainen tarina takana, että kaupassa näin muutama viikko sitten eräällä naisella kokispaidan päällä enkä voinut olla huokaisematta ääneen, että onpa ihana paita. Nainen auliisti kertoi kumminsa neuloneen paidan hänelle lähes kaksi vuosikymmentä sitten ja ohjeen olleen jossain aikakauden suuressa käsityölehdessä. Jonkin asteista salapoliisityötä vaati, mutta netissä sain selville ohjeen olevan Suuressa Käsityökerhossa nro 6/1991, jonka kirjaston kaukolaina toi minulle Hämeenlinnasta!

Viimeinen paita on ajatuksen asteella, West Wingistä. Donna Mossilla on useampiakin hyvän näköisiä paitoja päällään siinä sarjassa. Viikon päästä lähden metsästämään siihen lankoja. Ehkä puuvillaa, bambua tai eniten herkuttelen ajatuksella silkistä. Värityskin on väärin piirroksessa, tehosteeksi vihreää, pääväriksi valkoinen tai vaaleampi vihreä.

Asiaan.

Maaliskuun viimeiseksi jäi kuopuksen oma pipo. Lankana Novitan Wool ja vuorituksessa Mandarin petit, yhteensä kului 84g, kun puikon paksuus oli 2½mm. Hyvä on ollut käytössä, tytön lemppari nykyään.

Huhtikuun alkuun puikoille pääsi pirtin kehräämön liukuvärjätty, josta valmistui vanha kunnon Revontuli. 4mm paksut puikot ja kulutus 169g.

Ostin tuolin tietokoneelle. Se on ollut sen kokoinen hitti, että lapset riitelee, kuka siinä saa istua telkkua katsoessaan.

Komia on. Kinnarpsin tuoli monilla monituisilla herkuilla. Anestesiahoitsulla ennen käytössä ollut. Keinonahka vaan on hienoisesti kulunut ja värikään ei ihan lempparini ole. Mut hei, viis egeä! Kangaskauppaan siis mars, verhoilukangasta alle kahdellakympillä, pätkä kuminauhaa ja vot:

Kokonaishinta alle 25€ ja löytyy keinutuolia ja lukkoa ja jarrua ja tukea ja vipua ja hilavitkutinta.

Mut se tahtominen. Ehdin jo menettää toivoni vauvasta, jonka olisi niin kuulua syntyä jo kauan sitten. Sunnuntaina on laskettu päivä. Koska vauvan vanhemmat ovat urheilullisempia kuin me, jäi isoimmaksi ongelmaksi joukkueen valinta villapaitaan.

Novitan Woolia punaisena ja valkoisena, mustan kanssa piti turvautua Nalleen. 3½mm paksut puikot, paitsi joustimissa 3mm, lankaa kului yhteensä 101g. Jostain Novita-lehdestä otin mittoja ja silmukkamääriä, pitäisi olla n. 60cm kokoinen, mutta jos vanhat merkit Novitalta pitää paikkansa, tämä on suunnilleen 70cm. Ja melkein koko ajan neuloessa soi päässä Eppujen Tahdon sut... Koska tahdon, mä tahdon, mä tahdon vain sut, tahdon enemmän kuin koskaan olen ketään tahtonut...

Tuleva isi toivoi myös suomipipoa Veikko Hakulisen malliin. Koska en löytänyt ohjetta kuin aikuisen kokoon, jouduin soveltamaan ja en sitten uskaltanut kutistaa tarpeeksi. Ehkä kolmen vuoden päästä tämä on tulokkaalle sopiva, mutta sittenhän hän osaa jo hiihtääkin, eli ehkei tappio ollutkaan niin suuren suuri. 2½mm paksuin puikoin, mandarin petitiä ja sisua 45g yhteensä.

Helmikuussa jo valmistui villatakki ja melkein myös olkainpöksyt. Kun ne jäi maaliskuussa postattavaksi, venyi homma jonkun verran.

Lankana Novitan Wool, puikot 3mm ja 3½mm paksut, lankaa meni takkiin 149g ja housuihin 150g.

Samaan osoitteeseen lähtee ompelutöitä, pitkästä aikaa treffasin konettani.

Ottobren kaavoilla, en jaksa muistaa numeroita. Pienelle tytölle pitäisi sopia, 62cm kokoista, tossut ja hattu pienintä mahdollista kokoa. Finecord Hilcolta, kanttinauha- ja puuvillakangas lähikangaskaupasta.

Omille keskimmäisille neuloin villasukkia varmuuden vuoksi. Seiskaveikkaa, tattisukkiin 83g ja raitasukkiin 90g, 3½mm paksuin puikoin molemmat.

Miten on mahdollista, että tänäkin talvena päädyimme aivan samaan tilanteeseen kuin viime talvena? No, eihän siinä auta kuin neuloa.

Seiska veikkaa 550g, samalla vanhalla reseptillä, 3½mm paksut puikot joustimiin, sileälle 4mm. Selässä lapsen toiveesta jippo:

Kuopuksella on aina sukat hukassa, joten tein yhdet lisää hukattavaksi.

Nalle kukkaketoa värinä kirsikkapuu, inanaa lankaa inanille jarpaille. 3mm paksut puikot ja 37g. Pitäis varmaan neuloa toinen samanlainen pari, niin olisi sukkia hukattavaksi kunnon kanssa.

Niin ja se 162 päivää. Se pitää vielä odottaa, et pääsee käsiksi taas ihan oikeisiin olympianeuleisiin.

Tammikuulle ehdin saada valmiiksikin tämän, jonka piti olla vain pieni ja nopea. Alkuun tein Kathy Kelly -palmikkohuivin. Siitä tuli kuitenkin jotenkin mitättömän kokoinen, vaikka se onkin mallina ihana. Liian ohut lanka, liian ohuet puikot, lopputulos ei paljon mutta riittävästi liian pieni. Jotenkin se sitten vain jatkui liivin tapaiseksi.

Lanka on Kaisalta, sitä kului 445g ja puikon paksuus oli koko ajan 3½mm.

Opiskelukaverini osti tämän (hyvä että niin, itse en kuitenkaan olisi montaa kertaa käyttnyt ja esikoinen vielä harvemmin) ja ostajan äiti oli yrittänyt välittömästi hieroa kauppoja tyttärensä kanssa.

Jotenkin voin helposti kuvitella vielä toistekin kokeilevani tuota Kathy Kelly -mallia, paksummilla puikoilla ja langalla.

Eugenian lapasille kaveriksi pipo

Lankana edelleen seiskaveikkaa 84g, puikon paksuus 3½mm tässäkin.

Ois taas se aika, kun pitäis laskea yhteen vuoden saavutukset, mokat ja opetukset. Sitä ennen esittelyyn vuoden viimeinen valmis työ, pipo kanukkilapasten kaveriksi.

143g seiskaveikkaa, 3½mm paksuin puikoin tämäkin.

Lankavarastoni punnitsin tänään, 12kg 430g. Vuosi sitten lankaa oli varastossa 11kg 401g, eli reilun kilon on nyt varastot suuremmat. Alku vuodesta sain hyvin kutistettua varastoani, mutta sitten tuli Kaisan lanhjoituslangat ja homma repes käsiin. Noh, neulotaan mitä neulotaan, eihän sitä kaappia varmaan koskaan tyhjäksi tuli saamaan kuitenkaan. 8kg 225g kuitenkin on lankaa puikkojen kautta kulkenut, pari grammaa enemmän kuin viime vuonna. Pitkänä listana:

4kpl huiveja, joista kolme kolmiohuiveja

6 paria käsineitä aikuisille

6 paria käsineitä lapsille

17 paria sukkia aikuisille

8 paria sukkia lapsille

7 päähinettä aikuisille

4 päähinettä lapsille

1 villapaita lapselle

1 makuupussi vauvalle

1 slipoveri aikuiselle

4 tiskirätti

1 laudeliina

pari vauvapeittoa

kassi

5 pikkuliinaa ja yksi isompi liina virkattuna

Ensi vuodelle suunnitelmana on ainakin Eugenia-lapasille kaveriksi pipo, pari revontuli-huivia, ainakin yksi hartilämmike-hässäkkä, ajatus otettuna INNOn juontajalta (tai sit se oli joku muu sisustusohjelma...) Villapaita tai -takki itselle vois myös löytyä listalta. Sukkia varmaan tulee tehtyä taas ainakin omiksi tarpeiksi.