Enhän minä malttanut pitää näppejäni erossa uudesta Nalle kukkakedosta. Harmillista oli se, että menin höppänä pohtimaan lankakaupan tädille, riittääkö yksi 100g kerä aikuisen naisen sukkiin, seurauksena oli kaksi kerää lankaa ostoksena, ja yksikin kerä riittää oikein mainiosti. Sukat itsessään tosin ovat täydellisyydestä seuraavat, mielestäni tosi nätit. Onneksi en ole niin iso lilan ystävä, joten nämä saavat mennä lahjaksi alkuperäisen suunnitelman mukaisesti.

Lankana siis Nalle kukkaketo Orvokin värisenä, puikkoina 3mm paksut sukkapyöröt ja kokonaiskulutus 73g, toivottavasti sopivat semmoiseen nelikymppiseen siroon jalkaan.Tykästyin todella paljon tuohon 3o1n joustimeen, jota varren ja jalkateränkin päällisen neuloin. Antaa eloa sukalle aivan eri tavalla kuin pelkkä sileä jalkaterä eikä kuitenkaan menee liian tukkoiseksi. Jos sukan pinnassa on kovin kuvioita, palmikkoa tai muuta, ei ole kengässä mukava pitää, näin henk. koht. ajattelen. Toisaalta mitä paksumpi lanka, sitä paksummat muhkurat tulee palmikon kiertoihin, ohuella langalla saattaisi toimiakin. Ehkä se on joskus testattava ihan käytännössä.

Mielessä kyllä kävi näitä neuloessa, että jäljelle jääneestä reilusta kerästä voisi neuloa kuopuksen nukelle takin ja hatun, siinä koossa saattaisi vielä pysyä raidoitus oikean näköisenä. Mutta lankavarastoa ei tälläiset harhaostokset kyllä kutista.

Jepen sukat ja lapaset ja kuopuksen sukat. Kaikki seiskaveikkaa koolattuna 3½mm paksuilla sukkapuikoilla. Kuopuksen sukkiin kului 41g, jepen lapasiin 40g ja jepen sukkiin 55g. Perussettiä, eipä näissä taida olla sen enempää tarinoitavaa. Paitsi että jepen sukkiin piti neuloa kärjet lapaslangalla kun loppui raitainen lanka kesken. Melko hyvin samanväristä olen onnistunut koolaamaan, kun ei pahemmin silmään pistä langan vaihto.

Mitäs sitä seuraavaksi tekisi? Ainakin pitäisi muistaa erotella riittävän pienet lankanyssäkät vietäväksi kerholle askartelumateriaaliksi.

Sanos vaikka että tyttö tykkää kovin tästä asustaan.

Kankaat Eurokankaasta collegea ja paksua trikoota, kaava paitaan Ottobren minimallistosta ja housuihin Ottobre-lehdestä 4/08. Housuihin lisäsin pituutta tuolla trikookaitaleella, alkuperäisesti ohje oli 3/4-pituiselle lahkeelle. Kokoa 128cm pitäisi edustaa tämän setin.

Limettilapaset ja -sukat kakkoselle, koolattua nallea 39g ja 25g, 3mm paksuilla sukkiksilla neuloen.

Mansikkaiset ovat kuopuksen lapaset, 31g kului näihin koolattua seiskaveikkaa, 3½mm puikoilla.

Puuttuu siis enää kuopuksen sukat ja jepen lapaset ja sukat.

En oikein nyt tiedä, mitä tässä tekisi olympianeuleen suhteen. Uudessa Novitassa oleva ruutupeitto kuluttaisi hyvin seiska veikan jämiä, mutta muuten peitolle tuskin meillä niin kovin käyttöä olisi. Ainahan sen voisi lahjoittaa. Katselin varastoani, että siellä olisi myös kuopukselle ja jepelle uusiin villapaitoihin reilusti seiskaveikkaa tarjolla. Ja sitten olisi se miehen puuvillainen neulepaitakin luvattuna, mutta siihen pitäisi käydä kaupasta uudet langat. Että pikemminkin on runsauden pula ongelmana. Jotenkin nyt on sellainen olo, että pitäisi saada etenkin noita seiskaveikan jämäkeriä pois kaapista.

Pannahinen, kun mikään huvita nykyään.

Omien lasten sukka- ja lapastilanne ei ole ehkä katastrofaalinen, mutta melko heikko. Edelleenkään en ole varma, mitä olympianeuleekseni ottaisin, mutta ennen olympialaisia aion saada neulottua jokaiselle naperolle sukat ja lapaset.

Esikoiselle sain valmiiksi Nalle Marjaretkestä, väriä lakka, mutta ne muut lapset. Ei riitä vuorokaudessa tunnit muilta hommilta. Yritetään.

Ei hirveästi jäänyt kerästä jäljelle, sukkiin kului 50g ja lapasiin 35g, puikkoina käytin 3½mm paksuja sukkiksia.

Päivällä oli niin kylymä ulkona, että oli ihan pakko poiketa käsityökauppaan lämmittelemään. Sattuipa sopivasti, oli Novitan lankauutuuksia juuri tullut, siis niin juuri, etteivät kyenneet myymään kun tuotteita ei ollut vielä hinnoiteltu! Mukaan tarttui kuitenkin uusi Novita-lehti ja soljet siihen villatakkiini, jonka neulomisesta en ole varma. Tico tico syyhytti sormia todella runsaasti ja Nalleen on ihanat uutuusvärit kukkaketo-nimellä. Seiskaveikalla on jättiraidassa semmoiset vihreät, että on pakko neuloa jepelle uusi villapaita tai -takki, ehkä housutkin. En tiedä, minkä verran tosin eskarissa enää suostuu käyttämään villahousuja pienet pojat. Mieskin katseli lehdestä yhtä mallia, joka olisi kuulemma punaisena tosi kiva.

Ah ja voih, kun saisi nämä vanhat hommat ensin puikoille ja pois. Omia sukkalankoja on kolmen parin verran odottamassa, nämä lasten villavarusteet ja se oma villatakki, joka tosin voisi odottaa ensi talveenkin ehkä. Siis kaiken kaikkiaanhan sitä lankaa olisi kaapissa se kymmenisen kiloa odottamassa, ja minä vain lisää kotiin kannan.

Huoh. Menen kauppaan.

Pirtin kehräämön liukuvärjättyä karstalankaa 29g, 3½mm sukkapuikot ja valmiina matkaan olisi yhdet toivottavasti tarpeeksi isot pienet villasukat.

Juu, se karkas taas vähän käsistä. Ottobren sivuilta tulostettavalla hattukaavalla ihan pari hattua, jotka matkaavat samaan osoitteeseen kuin edellisenkin postauksen hattu. (Siitä edellisestä postauksesta muuten huomaa, ettei ihan ollut tätillä kaikki inkkarit kanootissa tai kauniimmin sanottuna, rokotusreaktio oli vielä päällänsä.) Toivottavasti käyttäjä kokee edes hieman olonsa prinsessaisemmaksi hoitojen lomassa.

Ah, että mä oon hyvä ihminen enkä jätä sitä kyllä kenellekään kertomatta.

Kankaina on valkopohjaisessa kukallisessa -iinu-lta tilattua puuvillapopliinia, muut puuvillaisia tilkkutyökankaita paikallisesta käsityöliikkeestä, jokaiseen hattuun on vuori samaa kangasta kuin muutkin osat. Sydänkuvioinen ei mielestäni kaivannut muita somisteita, muissa hatuissa on vasemmalta lukien samettinauhasta askarreltu rusetti, pätkä koristenauhaa ja kolmannessa silitysmerkki.

Tällä kaavalla tullee ommeltua vielä lisää hattuja, kuopus on melko omistushaluinen näiden suhteen. Onneksi on vielä kesään aikaa.

Aattelin nääs, että bloggaan sit kerralla ison pläjäyksen, kun saan koko setin valmiiksi. Mulla on nääs ihan oma sytomyssykampanja käynnissä - tavikseksi en ala.

Huopasesta kaverit tälle ja tälle. Isommat ovat kokoa esikoinen vyötteen ohjeen mukaan, pienemmät neuloin soveltaen, menisivät varmaan viisivuotiaallekin, mutta tarkoitus on vähän pienemmälle. Pinkki 20´-myssy on nimittäin hitusen liian pieni omalle kuopukselle, joten se saa lapasten kera lähteä kohti pääkaupunkia. Lankaa, Huopasta, kului tasan 100g isompiin ja pienempiin 69g, kun 7½ sukkiksilla neuloin.

Sitten iski mieleen, että pieni syöpäpotilas tuskin tänä talvena hirveän paljon talvihattua tarvitsee, tarvitaan ohuempaa kesäisempää hattua.

Mallina oma lauantaiherkut nauttinut suttuturpani. Mallina suunnilleen Ragdoll, mutta lankana on paljon ohuempi Almina 8/4, joten silmukoiden määrät yms jeittävät aivan häränpyllyä. Lankaa kului 39g ja puikkoina 2½mm paksut sukkikset alussa ja sen jälkeen 40cm pitkät pyöröt saman paksuisena.

Puol päivää käytin ja silti meni harakoille. 27 kahvipakettia ja aika monta hetkeä silitystä takaterassilla. Yksi napsaus liikaa saksilla ja se on sit siinä.

Ei tullut ostoskoria, tuli vaan vasu.

Kaipa tällekin käyttönsä löytyy.

Vois melkein jopa ehkä harmittaa.

Paitsi että kahvipaketteja tulee aina lisää ja osaanpahan tän homman nyt joten kuten, ens kerralla sit paremmin.

Kun ne ensimmäiset kahvikassit eivät ihan käytännössä maitokasseina pelanneet, tekisi mieleni ottaa uusiksi. Ajatuksissa on punoa kori. Parina yönä olen väsyneenä muka sänkyyn mennyt ja pari tuntia pyörinyt pohtien, miten saan kahvokoriini toimivan ja kestävän kantokahvan. Uskoisin nyt ehkä ratkaisseeni ongelman.

Testailun vuoksi, etten ihan suin päin syöksy isoon projektiin, kokeilin ensin ihan vaan kahdella kahvipussilla. Lohduttaudun ajatuksella, että koska naapurit eivät tähän mennessä ole touhuistani hoitoon minua hankkineet, tuskin sitä tekevät nytkään. Silittelin nimittäin tuolla rapsakassa -17 asteen pakkasessa takapihalla Brasil- ja Mundo-kahvipussit toisiinsa kiinni. Energiataloudellista.

Tässä on nurinpäin työni hedelmä. Pinneille ja ponkuille vessaan oikein mainiosti soveltuva rasia. Sen verran vain oli naftisti ainesta, että nitojalla vetelin reunat yhteen, koriin kyllä aion pujotella ihan oikein sinne väliin päreiden päät.

Sitä vaan mietin, että pitääkö mun vielä tänään jaksaa ainakin alkaa väkertää sitä koppaa, kun ei ehkä pääni jaksa kolmatta yötä valvomista ja miettimistä asian tiimoilta.

Pitkän aikaa on ollut ajatuksissa tämä pikku tuunaus.

Esikoiselle jo aikoinaan jostain päätynyt nuttu, en omaa mitään mielikuvaa, olenko itse ostanut, uutena vai kirpparilta, vai joltain saanut. Itsessään oikein kiva nuttu, ja siisti, mutta vaan kahdella vanhemmalla tytöllä paremmin kaapissa viihtynyt yksilö. rinnuksissa oli brodeerattu sydän, jonka päälle silitin ja ompelin henkkamaukan HelloKitty-silityskuvan ja vot, kun kuopus on onnellinen uudesta Kittisii-takistaan. Montako minuuttia ottaa tuollainen homma, ehkä jopa hurjat viisi, korkeintaan kymmenen ja ehkä viikko meni itseltäni taas työn suunnitteluun!