Pannahinen, kun mikään huvita nykyään.

Omien lasten sukka- ja lapastilanne ei ole ehkä katastrofaalinen, mutta melko heikko. Edelleenkään en ole varma, mitä olympianeuleekseni ottaisin, mutta ennen olympialaisia aion saada neulottua jokaiselle naperolle sukat ja lapaset.

Esikoiselle sain valmiiksi Nalle Marjaretkestä, väriä lakka, mutta ne muut lapset. Ei riitä vuorokaudessa tunnit muilta hommilta. Yritetään.

Ei hirveästi jäänyt kerästä jäljelle, sukkiin kului 50g ja lapasiin 35g, puikkoina käytin 3½mm paksuja sukkiksia.

Päivällä oli niin kylymä ulkona, että oli ihan pakko poiketa käsityökauppaan lämmittelemään. Sattuipa sopivasti, oli Novitan lankauutuuksia juuri tullut, siis niin juuri, etteivät kyenneet myymään kun tuotteita ei ollut vielä hinnoiteltu! Mukaan tarttui kuitenkin uusi Novita-lehti ja soljet siihen villatakkiini, jonka neulomisesta en ole varma. Tico tico syyhytti sormia todella runsaasti ja Nalleen on ihanat uutuusvärit kukkaketo-nimellä. Seiskaveikalla on jättiraidassa semmoiset vihreät, että on pakko neuloa jepelle uusi villapaita tai -takki, ehkä housutkin. En tiedä, minkä verran tosin eskarissa enää suostuu käyttämään villahousuja pienet pojat. Mieskin katseli lehdestä yhtä mallia, joka olisi kuulemma punaisena tosi kiva.

Ah ja voih, kun saisi nämä vanhat hommat ensin puikoille ja pois. Omia sukkalankoja on kolmen parin verran odottamassa, nämä lasten villavarusteet ja se oma villatakki, joka tosin voisi odottaa ensi talveenkin ehkä. Siis kaiken kaikkiaanhan sitä lankaa olisi kaapissa se kymmenisen kiloa odottamassa, ja minä vain lisää kotiin kannan.

Huoh. Menen kauppaan.