Järkyttävää mutta totta, lemppari sukanneulontapuikkoni olen jättänyt toista kuukautta sitten, ennen juhannusta, vanhempieni tykö. Meinasi jo paniikki iskeä, kun kääntelin ja vääntelin koko huushollia ympäri puikkojani kaivaten. Kertoo myös koko totuuden tilanteestani, ei ole ihan perusintohimoista ollut neulonta viime aikoina. 'Näkyyhän se heinäkuun kulutuksestakin. Elokuuhan on onneksi jo melkein syksyä ja voin alkaa suunnitella lasten talvivarustusta, ainakin jeppe tarvitsee ilmiselvästi uudet villavaatteet, tytöiltä kun ei ole jäänyt kuin vaaleanpunaisia.

Kun niitä puikkoja nyt odottelen kotiin alkuviikosta, tein välipalana kaverille parit villapöksyt. Kaverin puikoille ei hahtuva soveltunut eikä tuoksukaan kuulemma miellyttänyt. Ei ihmetytä, ylivoimaisesti alkuvoimaisimman tuoksuista villaa, mikä on puikoilleni ikinä eksynyt.

Samasta hahtuvasta on, liukuvärjättyä, joka soveltuisi paljon suurempiin pöksyihin, ei juuri värien vaihtelut pääse loistamaan näissä.

Ullan ohjeella, takapuolelle lisäyksin, pienintä ja toisiksi pienintä kokoa. Puikkoina vitosen 30cm ja 40cm pyöröt sekä sukkikset. Hahtuvaa meni pienempiin 30g ja isompiin 36g.